Pitsako Suomen kansallisaarre? Äänestä nyt Suomen kansallisruokaa
100-vuotias Suomi saa syntymäpäivälahjakseen kansallisruoan. Äänestys on ollut kesän ajan käynnissä ja semifinaalivaiheen ehdokkaat julkistettiin lauantaina 1. lokakuuta. Listalla oli myös pitsa.
”Suomalainen ruokakulttuuri on täynnä aarteita. Meillä on omaperäisiä valmistustapoja ja raaka-aineita, joista on syytä olla ylpeä. Suomen juhlavuosi on ainutlaatuinen tilaisuus nostaa esiin kansalliset ruoka-aarteet ja valita parhaiden herkkujen joukosta yksi yhteinen kansallisruoka”, sanotaan ELO-säätiön eli Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiön nettisivuilla. Ruokaan intohimoisesti suhtautuvana ihmisenä voisin ensimmäisen korulauseen vuoksi marssia sinirisitilippu liehuen torilla ja turuilla suomalaisen ruokakulttuurin puolesta.
Kansallisruoka -hankkeen suunnittelussa on ollut mukana kymmeniä ruoka-alan ympärillä toimivia järjestöjä. Projektin toteuttajina ovat ELO – Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö, Maataloustuottajien keskusliitto MTK ja maa- ja metsätalousministeriö. Asiantuntemusta suomalaisen ruokakulttuurin saralta luulisi siis löytyvän.
Luomuherkkuja ja einespitsaa
Lauantaiaamuna 1. lokakuuta ELO-säätiö julkaisi listan Suomen kansallisruokaäänestyksen semifinalisteista. Listalla ensimmäisenä ollut pitsa nosti blondin verenpaineen huippulukemiin hetkessä. Pitsa? Kansallisaarre? Siis PITSA?!!! Onhan kansallisruoka mitä suurimmassa määrin myös tunnekysymys ja kansallisen identiteetin määritelmä!
Enpä muista koska olisin viimeksi kiihtynyt nollasta sataan niin nopeasti, kuin luettuani tuosta suomalaisesta gastronomisesta kansallisaarteesta. Kuten raati epäilikin:
”Eniten keskustelua tullee herättämään se, miten Italian ylpeys pizza pääsi suomalaisten ruoka-aarteitten listalle. Näen sen kuitenkin irronneen alkuperäisestä yhteydestään, siksi kirjoitimme sen kotimaisin aakkosin pitsaksi. Alkuperäinen pizzakin nousi maailmanmaineeseen vasta siirtolaisten mukana USA:ssa. Tänä päivänä pitsa on suomalaisten arkea”, raadin jäsen historioitsija ja kirjailija Lasse Lehtinen perustelee.
Ruokakulttuurimme on toki nuori, ja kaikki ruokamme ovat matkanneet pöytäämme joko itäisten tai läntisten naapureidemme vaikutuksesta, mutta niin ohut se ei todellakaan ole, että vasta 1960-luvulla Suomeen rantautunut pizza ansaitsisi paikkansa Suomen kansallisruokana. Pizza, jos mikä, on italialaisen keittiön ja ruokakulttuurin omaisuutta! Asiaa voisi verrata siihen, että Biafra aikoinaan valitsi Land of the raising sun -hymninsä säveleksi Sibeliuksen Finlandian. Ihan yhtä köyhä veto ainakin meikäläisen mielestä. Sitä ei parin kirjaimen muutos ruoan nimessä mihinkään muuta.
Ehkä tuohtumustani lisäsi vielä se, että olin tiedotetta lukiessani Maista luomu -ruokamatkalla Mikkelissä ja Etelä-Savossa. Kaksi päivää olin päässyt tutustumaan suomalaisen luomuruoan tuottajiin ja heidän työnsä hedelmiin. ”Äitien tekemä pitsa” on valovuosien päässä noista herkuista, joita Mikkelissä sain maistaa.
Lue aiheesta lisää: Maista luomu -ruokamatka Mikkeliin.
Mikkeliläisen Bistro Vileen Saimaa Menu edustaa suomalaista ruokakulttuuria ja lähiruokaa parhaimmillaan. Tarjolla oli niin vastapyydettyjä savumuikkuja kuin Konneveden paistettuja ahvenfileitä.
Loihdin mieleeni kuvan Suomen 100-vuotis juhlavastaanotosta presidentinlinnassa. Juhlapöydät notkuvat juuri valittua Suomen kansallisruokaa: paksupohjaista, kinkulla, ananaksella ja sinihomejuustolla aateloitua pitsaa. Ja jatkossa lähetystömme kirkastavat suomikuvaa kyseisellä herkulla edustustarjoiluissaan.
Mielestäni moka oli jo se, että 1983 Suomeen Ruotsista rantautunut, Damernas Världistä- kopioitu britakakku on maamme juhlavuonna lähetystöjen Suomi-menun jälkiruoka. ”Den glider in”- kuten suomalaiset varastivat ruotsalaisten voitto- ja kannustuslaulun jääkiekon MM-kisoissa 1992.
Lue lisää aiheesta: Suomi 100 sai nimikkomenun
Keskustelu käy kuumana
En ollut ainoa, joka aiheesta hermostui. Kerään tähän myös muutamia kollegoiden julkaistuja kommentteja:
”Juuri kun ollaan pääsemässä irti siitä harhaluulosta, että Suomessa ei olisi ruokakulttuuria, tämä nimellisesti ruokakulttuuriamme ajava säätiö alkaa tällaisella äänestyksellä inttää, että meillä ei todellakaan ole kansallista ruokakulttuuria – tai jos on niin kansallinen ruokakulttuurimme rakentuu eineksille ,” kirjoitti toimittaja Juhani Tolvanen Iltasanomissa.
Äänestyksen kohteena olevista ruoista maksalaatikko, pitsa, hernekeitto ja karjalanpiirakka ovat myös tutkimusten mukaan suomalaisten kymmenen suosituimman einesruoan eli teollisesti valmistetun ruoan listalla.
”Ei voi kuin mykistyä: Miten näillä eväillä on syntynyt näin torso ehdokaslista? Haetaan kansallisruokaa, mutta halutaankin löytää eniten ostettu mättö”, Iltalehden pitkäaikainen ruokatoimittaja Markku Haapio ihmettelee ja jatkaa tykittämistä . ”Että kun kansainvälisillä foorumeilla esittelemme kansallisia symboleitamme, kerromme, että siniristilippu on kansallislippumme, karhu on kansalliseläimemme, joutsen kansallislintumme, kielo kansalliskukkamme ja kansallinen ruokaylpeytemme on einespitsa?”
Minusta tuntuu, että äänestystuloksessa näkyy se, että käsitteet ovat menneet sekaisin. On ehkä äänestetty mieluisinta koti- tai lempiruokaa. Samoin kansallisruoan ja perinneruoan käsite on monille vaikeasti hahmotettavissa, eikä niiden ero ole mitenkään selvä. Kansallisruoka elää vahvasti myös 2010-luvulla. Minulle suomalainen kansallisruoka on sitä, jota kaipaan Suomesta maailmalla reissatessani ja en muualta saa. Kuinka moni ulkosuomalainen pyytää tuliaisiksi sitä suomalaista ruisleipää?
Monet kaipaavat listalle myös metsiemme ja järviemme antimia. Ne, jos mitkä, ovatkin kansallisaarteitamme, joista kotikeittiöissä taiotaan monelaisia herkkuja. Siksi niitä on vaikea paketoida yhdeksi ja ainoaksi kansallisruoaksi.
Vuosi sitten kirjoitin aiheesta: Suomalainen ruoka -mitä se tarkoittaa?
Ehkä raati teki sittenkin palveluksen suomalaiselle ruokakulttuurille. Se herätti kiihkeän keskustelun, jossa mielipiteitä vaihdetaan puolesta ja vastaan. Onhan suomalainen ruoka paitsi maku-, myös tunnekysymys.
Semifinaalissa annettiin vain 10 000 ääntä ja nekin jakautuivat yli 1000 eri ruoalle. Mielestäni noilla luvuilla ei vielä voi sanoa: ”Kansa on puhunut, pulinat pois”. Vasta se innokkain marginaali on äänestänyt ja raati rukkasi listaa mieleisekseen. Niinpä rinta rottingilla agitoin ”oikean suomalaisen ruoan ystäviä” nyt äänestämään. Vielä ei ole myöhäistä kääntää laivan suuntaa.
Jos et siis halua, että einesmättö on kansallisaarteemme, käytä ääntäsi nyt ja äänestä suosikkiasi kansallisruoka.fi –sivustolla.
Ehdokkaat Suomen kansallisruoaksi ovat:
Pitsa
Hernekeitto
Ruisleipä
Mämmi
Kalakeitto
Viili
Karjalanpiirakka
Mustikkapiirakka
Paistetut muikut/silakat perunoilla
Karjalanpaisti
Graavi kala
Maksalaatikko
Voittaja julkistetaan 19. tammikuuta 2017.
Uurnilla tavataan!
Blonditiina
Ps. Itse arvon vielä ruisleivän ja karjalanpiirakan välillä. Ehkä ne eivät ole varsinaisia ruokia, mutta maailmalla matkatessani mitään vastaavaa ei ole tullut vastaan. Siinä mielessä ne ovat niin sinivalkoisia herkkuja kuin olla voi ja kuvastavat ruokakulttuurimme ainutlaatuisuutta ja perinnettä. Lisäksi molemmat kuuluvat 2010-luvullakin suomalaisten päivittäiseen ruokavalioon. Ja kyllä, karjalanpiirakoita saa myös eineksenä, sekin kertoo siitä, että niitä syö koko Suomi.
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Pitsako Suomen kansallisaarre? Äänestä nyt Suomen kansallisruokaa
mietin miksei mukana ole yhtään ruokaa jota ei saa kaupasta valmiina? Esim perunapuuro on meidän perheen, ja monen muunkin suurta herkkua. Olisin heti äänestänyt!
Onhan siellä mm. karjalanpaisti ja paistetut silakat/muikut, joita en miellä einesruoaksi. En myöskään graavikalaa. Suomalainen ruokakulttuuri on rikas, joten moni ”marginaaliherkku” jää auttamatta lyhyeltä listalta pois. Mutta kansallisruoan äänestäminen kannattaa aina! Ihan suomalaisen ruokakulttuurin vuoksi. Me ansaitsemme jotakin muuta kuin einespitsan ruokakulttuuriamme symboloimaan.